Joka kerta, kun olen yksinäinen ja surullinen, ilman kumppania.
Muistutan itseäni siitä, mitä elämäni oli kanssasi Herra Narsisti.
Kun suutuit, huusit. Rikoit esineitä, uhkasit tuhota muistoja. Hakkasit itseäsi. Revit listoja irti seinistä. Tulit väliovista läpi, niiden oltuna lukossa tahdostani.
Uunin lasin hajotit. Sirpaleita oli kaikkialla. Uhkailit itsemurhalla, miltei jokaisessa riidassa. Uhriuduit. Poistit sosiaalisen median palveluita käytöstä, koska epäilin toimiasi siellä. Jälkeenpäin kävi ilmi, epäilyjeni olleen totta aina.
Itkit teatraalisesti. Toistelit aina samaa: en ole tehnyt mitään, en tarkoittanut, se ei ole totta. Ei on sinun sanasi, sen sinä hallitset.
Halusit tietää tarkkaan missä olin ja kenen kanssa. Teit sen huomaamatta, verhoten sen ikävään ja välittämiseen. Viestejä tuli paljon. Kontrolli pelasi. Kotiin tullessa odotit pihalla tai vähintään ovensuussa. Kyselit lisää tekemisiäni ja olemisiani.
Olit nuuka. Et halunnut sijoittaa juuri rahaa perheeseen. Ruokamenot olivat rajatut. Lapset eivät tarvinneet ikinä mitään mukavaa, jos sinulta kysyttiin. Omat heräteostoksesi ja halusi olivat tärkeintä. Kuten sitten kaiken jälkeen sainkin lukea niistä viesteistä, joilla sovit maksullisen seksin ostoista ja kehuit taitavia "asiakaspalvelijoita".
Joskus ihmettelin miten kummassa kaikkiin suosikkivaatteisiini ilmestyi "pesussa" reikiä ja erikoisia öljytahroja, joille ei tuntunut löytyvän selitystä. Enää en ihmettele. Halusit pilata kauniit vaatteeni, jotta en varmasti näyttäisi kenenkään silmissä kauniilta.
Yritit huomautella rivien välistä kaikenlaista. Kuinka karkit ovat epäterveellistä, miten sinun itsesi pitäisi alkaa treenata, kun olet huonossa kunnossa. Tosiasiassa yritit saada minut epävarmaksi itsestäni ja miellyttämään sinua sillä tavoin. Tiedän tämän, koska näin teit ensimmäiselle vaimollesi ja hyvin tuhoisin seurauksin.
Jos minä hankin uudet kengät tai vaatteen, sinun piti saada myös samat asiat. Tai vaihtoehtoisesti omit sitten minun tavaroitani. Usein valitit, että sinun sukkasi ovat rikki ja bokserit kulahtaneita. Ja minä tyhmä monesti ostin sinulle uusia ilahduttaakseni.
Niin kauan jaksoin yrittää ja uskoa. Meidän takiamme. Mutta ehkä kaikista eniten lasten takia. Kunnes lopulta minun oli otettava selvyys asioista ja silloin kaikki loppui.
Muutin pois yhteisestä kodistamme. Se vaati ensin evakkoasumista ystäväperheessä sosiaalipäivystyksen ohjeistamana ja myöhemmin poliisin virka-apua.
Sellainen kevyt reissu se. Ja mitä kaikkea sen jälkeenkin vielä tapahtui. Kaikkea en jaksa edes ajatella, saati kirjoittaa.
Mutta hauskinta kaikessa on se, että sinä Herra Narsisti, hankit uutta seuraa välittömästi, kun muuttoauton perävalot vilahtivat tontilta. Kaikenlaista seuraa, useasta paikasta. Ja aina löytyy uusia herkkäuskoisia ja huijattavia. Aina sinä osaat kertoa tarinasi niin, että sinä olet uhri ja väärinymmärretty.
Minä puolestani olen keräillyt sydäntäni kasaan. Käynyt läpi kaikkea tapahtunutta. Ammatti- ihmisten ja läheisten kanssa. Työstänyt muistoja, itkenyt ja surrut. Ollut vihainen, pettynyt, ahdistunutkin.
Mutta onneksi löysin itseni ja uskon elämään heti alkutiimellyksessä. Muutoin asiat saattaisivat olla paljon hullummin.
Kaksi asiaa, mitkä kannattelevat: lapset ja rakkaus. Kyllä kaikki järjestyy.✨
