"Hockey is a momentum game"
Tästä lausahduksesta on tullut klassikko ja sen "isästä" oman aikamme aurinkokuningas.Tällaisena pellonreunan ajattelijana mieleeni pätkähti tänään jotain. Eikö elämä pohjimmiltaan olekin kuin jääkiekko?
Varsinainen "momentum game" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Elämässä täytyy tarrata kiinni hetkiin, tehdä päätöksiä silmänräpäyksessä, yrittää joskus riskillä, joskus pelata varman päälle puolustaen, sitten taas "kiekko päätyyn ja perään"- tyylillä. Toisinaan joutuu jäähyboksiin -tai peräti suoraan suihkuun. Joinain päivinä peli kulkee joukkueen kanssa kuin unelma, toisena syötöt karkaavat luistimiin.
"Koutsi" voi olla paras ystävä tai vihonviimeinen länkyttäjä. Ja sitten tulee se elämän kevät. MM-kisat tai peräti olympialaiset, mutta kisapassi jää leimaamatta. Kyllähän se syö miestä (tai naista), ehkä tuikku murheeseen auttaisi? Tuomari on ystävä, mutta luistimet on tylsät.
En tarkoita, että elämä olisi peliä. Mutta elämään täytyy paneutua täydellä kapasiteetilla ja uskaltaa hypätä ulos omalta mukavuusalueelta. Silloin syötöt napsahtavat lapaan.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti